Kun shakkivihkossa lukee, että ratsu löi ruutuun d2, ruutu voi olla selvä mutta ratsu vielä tuntematon. Jos kaksi saman puolen ratsua pääsee siihen ruutuun, merkinnän pitää kertoa, kumpi niistä liikkui. Muuten seuraava siirto voi näyttää mahdottomalta, vaikka osaisit lukea sen oikein. Kun käyt harjoituspeliä läpi kerhossa, opettajan arvokkainta apua voi olla yhden kirjaimen selittäminen, ei kokonaisen avauksen opettaminen uudestaan.
Kuvitteellisessa tapauksessa Inka ja Elias ottavat shakkikerhoon mukaan lyhyen harjoituksen. He osaavat liikutella nappuloita ja lukea ruutujen tunnukset. He eivät kuitenkaan saa kolmea puolisiirtoa toistumaan samassa järjestyksessä kuin harjoituspaperissa. Kun he tarkistavat alkutilanteen ja yhden pois jääneen kirjaimen, oikea ratsu löytyy. Tehtävä päättyy täsmälleen kirjattuun loppuasemaan. Kumpikin pystyy lopuksi selittämään, mitä puuttuva merkki tarkoitti.
Kuvat ovat kuvitusta, eivät harjoitusaseman kaavioita. Tämä ei ole ohje käynnissä olevan kilpailupelin oikaisemiseen. Inka ja Elias käyvät jälkikäteen läpi opettajan tekemää tehtävää, eivät kesken olevaa peliä. Samalla he oppivat kertomaan, missä kohdassa heidän lukemansa merkintä lakkasi riittämästä. Se auttaa pyytämään apua, vaikka ei osaisi vielä nimetä merkintätavan sääntöä.
Tiedä etukäteen, millaista apua kerholta tarvitset
Et tarvitse jokaiseen epäselvään siirtoon uutta alkeiskurssia. Saatat osata pelata ystäväsi kanssa mutta et saada paperille merkittyjä siirtoja laudalle. Voit myös tietää, miten ratsu liikkuu, mutta silti katsoa väärää ruutua, jos laudalla on kaksi mahdollista ratsua ja oma muistiinpano on lyhyt.
Jos ryhmä harjoittelee nappuloiden perusliikkeitä, seuraa ensin sitä opetusta. Jos kerhon ohjelma sallii oman lyhyen harjoitusaseman läpikäynnin, ota mukaan alkuperäinen merkintä ja tieto siitä, mistä asemasta oli tarkoitus aloittaa. ”En saa tätä peliä jatkumaan” on opettajalle laaja kysymys. ”Molemmat valkeat ratsut näyttävät pääsevän d2:een, mutta sen jälkeen kolmanteen merkintään ei ole sopivaa ratsua” rajaa asian paremmin.
Inka ja Elias sopivat katsovansa vain ensimmäisen epäselvän kohdan. He eivät pyydä opettajaa arvioimaan, oliko jompikumpi siirto viisas. Jos tarkoitus on selvittää, mikä siirto oli kirjattu, hyödylliseltä vaikuttava siirto ei ole sama asia kuin varmasti tarkoitettu siirto. He käyttävät harjoituslautaa eivätkä mene toisen pelilaudan äärelle kääntelemään kesken olevan pelin nappuloita.
Jos sinulla on koko pelin merkintä, älä kopioi epäselvän rivin ympäriltä vain yhtä irrallista sanaa. Ota mukaan viimeinen kohta, jossa asema vielä varmasti täsmäsi, ja epäselvää kohtaa seuraava rivi. Ei tarvitse jakaa koko vihkoa tai toisten tunnistetietoja. Pieni näyte riittää usein silloin, kun tehtävänä on selvittää yksi merkintä ja sen seuraus.
Aloita tarkasta asemasta, älä täytä lautaa muistista
Harjoitus ei ala tavallisesta shakin alkuasemasta. Laudalle asetetaan vain viisi nappulaa:
- Valkoinen kuningas: a1.
- Valkoiset ratsut: b1 ja f3.
- Musta kuningas: h8.
- Musta sotilas: d2.
Kaikki muut ruudut ovat tyhjiä, ja valkoinen aloittaa. Jos katsot lautaa valkoisen puolelta, a1 on vasemmassa alakulmassa. Kirjain kuvaa pystylinjaa ja numero vaakariviä. Jos käännät laudan mutta et tarkista ruutuja, sama silmämääräinen asetelma voi näyttää tutulta väärin päin. Siksi Inka lukee ääneen nappulan ja ruudun ennen ensimmäistä siirtoa.
Elias käyttää tässä harjoituksessa merkkiä N ratsulle ja K kuninkaalle. Molemmat ovat englanninkielisen merkintätavan kirjaimia. Suomenkielinen vihko voi käyttää ratsulle toista kirjainta. Ruudun koordinaatteja ei kuitenkaan vaihdeta sen mukaan, miten nappulan nimen sanot. Kun kopioit useammasta paikasta, valitse yhden harjoituksen ajaksi yksi selvästi määritelty merkintätapa.
Jos sinulla ei ole asemaa kuvaavaa paperia tai kuvaa, älä väitä palauttavasi täsmälleen vanhaa peliä. Voit rakentaa harjoitusta varten oman lähtöaseman ja kokeilla samantyyppistä tilannetta. Se palvelee oppimista, mutta ei palauta puuttuvaa tietoa siitä, missä kaikki nappulat olivat silloin, kun alkuperäinen siirto tehtiin. Inka ja Elias voivat edetä juuri siksi, että harjoituksessa lähtöasema on annettu erikseen.

Pääteruutu ja lähtöruutu ovat eri tietoja
Pätkässä ensimmäinen siirto on Inkan nopeassa muistiinpanossa Nxd2. Hän tunnistaa, että ratsu lyö d2:ssa olevan mustan sotilaan. Hän katsoo ensin b1:n ratsua ja toteaa sen pääsevän d2:een. Elias huomaa, että myös f3:n ratsu voi lyödä samassa ruudussa. Kumpikin on samassa lähtöasemassa mahdollinen. Valkoinen kuningas ei ole shakissa kummankaan vaihtoehdon jälkeen.
Pääteruutuun katsominen ei kerro lähtöruutua. Kun ratsu päätyy d2:een, se näyttää kummassakin vaihtoehdossa samalta ratsulta samassa paikassa. Muutos paljastuu siitä, mikä ruutu jäi tyhjäksi ja mille ruudulle toinen valkoinen ratsu jäi. Jos katsot vain nappulaa, joka päätyy näkyvästi sinne minne haluttiin, saatat ohittaa muutoksen laudan toisessa osassa.
Sama periaate pätee muihinkin harjoituksiin: listaa ensin saman puolen samanlaiset nappulat, jotka voisivat päätyä annettuun ruutuun. Kaikki laudalla olevat samanlaiset nappulat eivät ole vaihtoehtoja. Tarkista, voiko nappula tehdä siirron juuri ennen sitä olevassa asemassa. Jos siirto jättäisi oman kuninkaan shakkiin, se ei ole laillinen vaihtoehto vain sen vuoksi, että nappulan tavallinen liikekuvio sopii. Inkan ja Eliaksen tapauksessa kumpikin ratsuvaihtoehto on laillinen.
Jos vaihtoehtolistalla näyttää olevan vain yksi ratsu, tarkista asia ennen kuin päätät merkinnän olevan riittävä. Ratkaisevaa ei ole, kuinka monta ratsua alkuasemassa joskus oli, vaan kuinka monta niistä voi päästä samaan ruutuun sillä hetkellä. Nappulan löytyminen toisesta ruudusta voi johtua aiemmasta siirrosta. Varmista siis myös kohta, josta päätit aloittaa.
Yksi kirjain kertoo juuri tarpeeksi
Opettaja näyttää alkuperäisen harjoituspaperinsa. Siinä lukee Nfxd2. N on ratsu ja d2 on pääteruutu. Niiden välissä oleva f kertoo, että siirtyvä ratsu on f-linjalta. x ilmaisee tässä kirjoitustavassa lyömistä. Koska vain toinen mahdollisista ratsuista on f-linjalla, f riittää. Lähtöruudun koko tunnusta f3 ei tarvitse lisätä lyhyeen muotoon.
Jos harjoituksen tekijä olisi valinnut b1:ssä olleen ratsun, vastaava merkintä olisi Nbxd2. Sama lopussa näkyvä d2 ei muuttuisi. Ero on pieni paperilla, mutta suuri laudalla: f3:een jäisi ratsu, joka tässä harjoituksessa siirtyi pois. Inka alleviivaa omassa kopiossaan erottavan kirjaimen, jotta se ei jäisi seuraavalla kerralla huomaamatta.
FIDEn 1.1.2023 voimaan tulleen sääntöpainoksen algebrallista merkintää koskevassa liitteessä C selitetään, miten samaan ruutuun pääsevät samanlaiset nappulat erotetaan toisistaan. Lähtölinjan kirjain tai lähtörivin numero voi erottaa vaihtoehdot sen mukaan, missä nappulat ovat. Tässä jutussa käytetään päivätyn painoksen merkintäperiaatetta harjoituksen lukemiseen. Ohje ei ratkaise käynnissä olevan kilpailun tapahtumia eikä määrittele kerhon omia muistiinpanokäytäntöjä.
Kokonainen lähtöruutu voi olla hyödyllinen omassa selityksessä, vaikka paperilla olisi vain yksi kirjain. Kun kysyt opettajalta, voit siis sanoa ”tarkoittaako f tässä f3:ssa ollutta ratsua?”. Silloin kerrot, miten tulkitset lyhenteen juuri tässä asemassa. Kun sama kirjain näkyy toisessa tilanteessa, ruutu voi olla erilainen. Älä opettele, että f tarkoittaisi aina f3:a. Se kertoo pystylinjan, ei itsessään vaakariviä.
Toista vaihtoehtojen jäljet ennen lopullista korjausta
Inka ja Elias kokeilivat aluksi b1:n ratsua, koska se sattui osumaan ensin silmään. He saivat mustan sotilaan pois d2:sta ja jatkoivat mustan siirrolla Kg7. Tuo siirto on harjoituksessa seuraava kirjattu siirto. Silloin valkeat ratsut ovat d2:ssa ja f3:ssa. Seuraava merkintä Nc3 ei onnistu kummallakaan ratsulla.
Tässä vaiheessa he eivät siirrä f3:n ratsua väkisin c3:een. He palaavat ennen ensimmäistä lyöntiä annettuun asemaan. Musta sotilas palautetaan d2:een, musta kuningas h8:aan ja valkeat ratsut b1:een ja f3:een. Opettajan paperista saatu tieto ratkaisee, kumpi haara kuuluu harjoitukseen. Nyt f3:n ratsu lyö d2:een, musta kuningas siirtyy g7:ään ja b1:ssä edelleen oleva ratsu menee c3:een.
Väärä haara ei ollut aloitussiirtona laiton. Se ei vain ollut tämän laatijan tarkoittama. Seuraavan ratsusiirron mahdottomuus kertoo, että luetussa haarassa syntyi ristiriita. Se ei yksin antaisi varmaa vastausta oikeasta pelistä, jos myös myöhempi merkintä tai lähtöasema voisi olla väärin. Tässä tapauksessa vahvistus saadaan alkuperäisestä selvästä paperista ja loppuaseman tarkistuksesta.
Jos molemmat haarat sattuisivat näyttämään mahdollisilta, jätä epäselvä kohta avoimeksi. ”Tällä merkinnällä voi tarkoittaa kahta siirtoa, en tiedä kumpaa” on käyttökelpoinen tieto. Älä merkitse toista haaraa tapahtuneeksi siksi, että se tuottaisi mielenkiintoisemman pelin. Kerhossa voit tutkia kumpaakin harjoituksena ja päättää erikseen, mitä oikeasta tapahtumasta pystyttiin selvittämään.
Kokeile myös, miksi pelkkä jatkon löytyminen ei todista ensimmäistä siirtoa. Korvaa erillisessä ajatuskokeessa viimeinen Nc3 merkinnällä Nb3. Kummassakin haarassa d2:ssa oleva ratsu pääsee b3:een. Kummankaan haaran toinen ratsu ei pääse samaan ruutuun: toisessa se on f3:ssa, toisessa b1:ssä. Siis myös Nb3 olisi kummassakin yksiselitteinen, mutta valkean toinen ratsu jäisi eri paikkaan. Jos loppuasemasta on kuva ja siinä näkyy ratsu f3:ssa, voit hylätä f-linjalta alkaneen haaran. Jos kuvaa ei ole, merkitse jäljelle molemmat vaihtoehdot. Sama kolmen siirron pätkä voi silloin näyttää paperilla samalta, vaikka laudat eivät ole samat.
Kun lähtölinjan kirjain ei erotakaan ratsuja
Opettaja antaa vielä erillisen ajatusesimerkin. Jos kaksi valkoista ratsua olisi ruuduissa b1 ja b5, kumpikin voisi liikkua ratsun tavallisen liikkeen mukaisesti tyhjään c3:een. Tässä oletetaan, että molemmat siirrot ovat muulta osin laillisia. Jos kirjoittaisit lähtölinjaksi b, sama kirjain sopisi kumpaankin. Silloin lähtörivin numero 1 tai 5 erottaa ne. Yksi merkintä olisi N1c3 ja toinen N5c3.
Tätä esimerkkiä ei sekoiteta Inkan ja Eliaksen varsinaiseen asemaan. Siinä f-linja erotti ratsut, koska toinen ratsu oli b-linjalla. Jos toisessa esimerkissä molemmat ovat samalla pystylinjalla, on etsittävä tunniste, joka ei ole niille yhteinen. Tavoite ei ole lisätä mahdollisimman paljon merkkejä joka siirtoon, vaan säilyttää lukijalle tieto, jonka tämä tarvitsee siirron tunnistamiseen.
Kun vertaat lähtölinjaa ja lähtöriviä, sano ne tarvittaessa ääneen kokonaisina. Aloittelija saattaa sekoittaa lisänumeron siirtonumeroon, jos ne näkyvät vierekkäin. Siirtoluettelon alussa oleva ykkönen ja piste ilmoittavat siirtonumeron. Ratsu-kirjaimen jälkeen c3:n edessä oleva numero on osa siirron tunnistetta. Paperin kaksi ykköstä tekevät eri asioita.
Jos vain toinen nappuloista voi laillisesti liikkua, lisämerkkiä ei tarvita
Kokeile erillistä harjoitusasemaa, joka ei kuulu Inkan ja Eliaksen sarjaan. Valkoinen kuningas on e1:ssä, valkeat ratsut b1:ssä ja e2:ssa. Musta kuningas on h8:ssa ja musta torni e8:ssa. Muut ruudut ovat tyhjiä ja valkoinen aloittaa. Kohderuutu c3 on tyhjä. Kummankin ratsun tavallinen liike ulottuu c3:een, jos katsot vain lähtö- ja pääteruutua. Vain toinen voi silti tehdä siirron.
Katso e-linjaa tornista valkoiseen kuninkaaseen. E2:n ratsu on niiden välissä. Jos se siirtyisi c3:een, torni uhkaisi valkoista kuningasta eikä väliin jäisi muuta nappulaa. Valkoinen ei saa tehdä tällaista siirtoa. B1:n ratsun siirtyminen c3:een taas jättää e2:n ratsun paikalleen. Siksi lyhyt merkintä Nc3 osoittaa tuossa erillisessä asemassa vain yhden laillisen ratsusiirron.
Tämä on eri tilanne kuin pääesimerkissä, jossa molemmat ratsut voivat todella lyödä d2:een. Käytä liikesääntöä ensimmäisenä tarkistuksena ja omaa kuningasta koskevaa laillisuutta toisena. Jos kaksi samantyyppistä nappulaa näkyy laudalla, sitä ei tarvitse vielä tulkita epäselvyydeksi. Lisämerkki tulee tarpeelliseksi, jos pääteruutu ei edelleenkään kerro, mikä laillisista vaihtoehdoista tehtiin.
Jos vasta opettelet shakin sääntöjä, opettaja voi näyttää erillisen tornilinjan ilman, että sinun täytyy samalla jatkaa koko sarjaa. Pääset erottamaan kaksi eri kysymystä: ”pääseekö ratsu tällä muodolla ruutuun?” ja ”saako se tässä asemassa siirtyä sinne?”. Ensimmäisen ratkaisemiseen voi riittää katsoa yhtä nappulaa. Toiseen tarvitset muutakin lautaa. Inka ymmärtää tämän jälkeen, miksi pelkkä ratsun reitin muoto ei ratkaise jokaista samanlaista merkintää.
Lue lyöntimerkistä vain se tieto, jonka se antaa
Inka luuli ensin, että x olisi kertonut, kumpi ratsu siirtyi. Se kuvasi kuitenkin jotakin muuta: ruudusta poistettiin nappula. Molemmat ratsut pystyivät lyömään saman sotilaan. Erillinen f ennen lyöntimerkkiä kertoi sen tiedon, jota häneltä puuttui. Sama ero voi näkyä myös tavallisessa siirrossa ilman lyöntiä, jos kaksi ratsua voi päästä samaan tyhjään ruutuun.
Älä myöskään tulkitse pienellä kirjoitettua f-kirjainta toisen nappulan nimeksi. Esimerkin ensimmäinen iso kirjain nimeää nappulan ja lopussa olevat merkit kohderuudun. Niiden väliin sijoittuva erottava merkki helpottaa alkuperän lukemista. Jos se sekoittuu lyöntimerkkiin tai sarjan seuraavaan siirtoon, lue merkintä yksi osa kerrallaan. Vihkon käsiala voi tehdä toisiaan muistuttavista merkeistä hankalia, vaikka itse merkintätapa olisi selvä.
Jos näet kerhossa sekä lyhyitä että lähtöruudun ja pääteruudun näyttäviä merkintöjä, pyydä sanomaan, kumpaa muotoa harjoitus käyttää. Pitkän muodon etu harjoittelussa voi olla se, että voit nähdä alku- ja loppuruudun ennen kuin hallitset lyhenteet. Lyhyen muodon etu on, että siinä on vähemmän kopioitavaa. Inkan lopullinen sarja on lyhyt, mutta vihkon viereiseen omaan selitykseen mahtuu silti f3 ja d2 kokonaisina ruutuina.
Jos lähtöasema on annettu kuvana, tarkista myös vuoro
Kuva voi näyttää nappuloiden paikat mutta olla hiljaa siitä, kumpi siirtää. Sama asento voi johtaa aivan eri harjoitukseen, jos musta on aloittamassa. Tämän vuoksi Inka ei tyydy ottamaan kuvaa viidestä nappulasta. Hän kirjoittaa viereen ”valkoinen aloittaa”. Lopussa lukee erikseen ”mustan vuoro”. Näiden sanojen tarkoitus on tehdä harjoituksesta toistettava seuraavalle ihmiselle, ei kertoa mitään ottelun tuloksesta.
Myös kuvan katselusuunta voi vaihdella. Mustan puolelta katsottu lauta näyttää käänteiseltä verrattuna siihen, miltä se näyttää valkoisen puolelta. Ruututunnuksilla pystyy selittämään saman tilanteen molemmista suunnista. Jos kuvassa ei näy laudan reunan tunnuksia, tyhjän kulman ulkonäöstä ei kannata päätellä, minkä ruudun on oltava a1. Varmista suunnan merkintä tai käytä varsinaista nappulalistaa.
Tämä ohje ei edellytä, että jokaisesta pelistä otetaan kuvia. Suljetussa harjoituksessa ruutulista voi olla selkeämpi kuin valokuva. Jos osallistujan omassa kuvassa on ulkopuolisia henkilöitä tai nimeä, jota harjoituksessa ei tarvita, näytä kerholle vain olennaiset siirrot ja nappulat. Aseman tarkka kuvaaminen ja ihmisten tunnistaminen eivät ole sama tehtävä.
Järjestä parin harjoitus niin, ettei ratkaisu tule ääneen etukäteen
Kun oikea merkintä on löytynyt, ensimmäisen henkilön ei tarvitse jälleen kertoa, kumpi ratsu liikkuu. Anna toisen asettaa varma lähtöasema ja lukea pelkkä lyhyt sarja. Toinen voi tarkistaa vasta hänen siirtonsa jälkeen, jäivätkö laudan muut nappulat oikeisiin ruutuihin. Jos sanot ”liikuta oikeanpuoleista ratsua” ennen siirtoa, annat ehdokkaasta tietoa, jota paperi oli tarkoitettu välittämään. Harjoitus ei silloin kerro, riittikö merkintä.
Huomautus voi myös sisältää vahingossa laudan katselusuunnan. ”Oikealla oleva ratsu” voi tarkoittaa mustan puolelta katsojalle toista nappulaa kuin valkoisen puolelta katsojalle. Jos haluat antaa vihjeen, käytä mieluummin ruutua tai lähtölinjaa. Mutta jos juuri vihjeettömyys on toiston tavoite, odota loppuun. Molemmat saavat mahdollisuuden yrittää itsenäisesti ennen kuin keskustellaan tulkinnasta.
Kun Inka ja Elias vaihtavat tehtäviä, toisesta ei tule pelituomaria. Hän tarkistaa vain, vastaako paperin ohje sitä asemaa, joka oli tarkoitus palauttaa. Jos he saavat eri lopputulokset, he voivat paikantaa ensimmäisen kohdan, jossa nappuloiden paikat eroavat. Siihen kohdistettu kysymys avaa tavallisesti enemmän kuin väittely siitä, kumpi näki oikean loppuaseman ensin.

Pidä alkuperäinen merkintä ja oma tarkennus rinnakkain
Jos epäselvä rivi on otettu omasta harjoituspaperista, voit merkitä, että toinen kirjain tuli opettajan alkuperäisestä. Älä kirjoita omaa arvausta vanhan merkinnän päälle niin, ettei myöhemmin näe, kumpi oli alun perin kirjattu. Kaksi versiota ovat hyödyllisiä juuri siksi, että niiden ero selittää koko ongelman. Inka säilyttää lyhyen Nxd2-merkinnän muistutuksena siitä, mikä ei tässä tilanteessa riittänyt.
Jos taas et saa alkuperäistä nähtäväksi, voit kirjoittaa esimerkiksi ”mahdolliset haarat b1:stä ja f3:sta, varmistamatta”. Se ei ole huolimattomuutta vaan kuvaa aineistoasi oikein. Jos käytät jompaakumpaa harjoituksena, nimeä se omaksi versioksesi. Silloin siihen voidaan tehdä kiinnostavia lisäsiirtoja ilman, että kukaan luulee niiden kuuluneen alkuperäiseen peliin.
Kerhon seuraavaan kertaan voi riittää, että valitset yhdelle epäselvyydelle oikean kysymyksen. Jos ongelma oli rivi tai linja, et tarvitse koko päivän yhteenvetoa. Jos taas et saanut lähtöasemaa enää varmistettua, pelkkä tarkempi kirjain ei korjaa sitä. Valitse apu sen mukaan, mikä tieto puuttuu, eikä sen mukaan, kuinka monta kertaa olet jo yrittänyt toistaa sarjan.
Jos myöhempi siirto ei täsmää, katso missä ensimmäinen ero syntyi
Jos kaikki merkit näyttävät tarkoittavan jotakin järkevää erikseen, ryhmä voi silti päätyä väärään asemaan. Aloita viimeisestä yhteisesti varmistetusta asemasta. Etsi ensimmäinen kohta, jossa eri lukijat siirtävät eri nappulaa tai lukevat saman ruudun eri tavalla. Jos huomaat eron vasta kolme riviä myöhemmin, palaaminen alkuun ei tarkoita, että jokainen välin siirto olisi epäluotettava. Se auttaa erottamaan alkuperäisen virheen niistä seurauksista, jotka syntyivät vasta väärässä asemassa.
Inka ja Elias voivat pitää kahden haaran rinnalla kahta lyhyttä luetteloa. Molemmissa lukee ensimmäisen siirron jälkeen d2. Toisessa lukee myös b1 ja toisessa f3 sen mukaan, kumpi ratsu jäi paikalleen. Kun katsotaan merkintää Nc3, juuri nuo jäljelle jääneiden ratsujen ruudut ratkaisevat, miksi jatko näyttää erilaiselta. He eivät tarvitse uutta lautaa tai kaikkien aiempien siirtojen erillistä kopiota. Riittää, että ero jäljitetään siinä kohdassa, jossa se syntyi.
Jos sinua auttaa väliin tehty piirros, voit merkitä vain ne ruudut ja nappulat, jotka haarojen välillä muuttuvat. Pidä se erillään täydellisestä asemakuvasta: puuttuva kuningas piirroksessa ei tarkoita, että kuningas olisi poistunut pelistä. Lyhyt tarkistusmuistiinpano kertoo vain sen, mitä sen oli tarkoitus tallentaa. Tämä ero ehkäisee samanlaisen ongelman syntymistä toisen kerran, kun joku lukee merkintää ilman, että olet itse paikalla.
Tee lyhyt merkintä, jonka toinen voi toistaa
Harjoituspaperiin jää tämä lyhyt sarja: 1. Nfxd2 Kg7 2. Nc3. Inka lukee sen ääneen yhdistämällä merkinnän laudan tapahtumaan: valkoinen f-linjan ratsu lyö d2:een, musta kuningas menee g7:ään ja jäljelle jäänyt b1:n ratsu siirtyy c3:een. Elias tarkistaa loppuasemasta valkoisen kuninkaan a1:ssä, valkoiset ratsut c3:ssa ja d2:ssa sekä mustan kuninkaan g7:ssä. Musta sotilas ei ole enää laudalla. Muut ruudut ovat tyhjiä, ja mustalla olisi seuraava vuoro.
Jos pari pystyy käyttämään samaa merkintää saamatta yhtä siirtoa vihjeenä, harjoitus on palvellut tarkoitustaan. Inka kirjaa sivuun säännön: jos kaksi samanlaista nappulaa voi tehdä siirron samaan ruutuun, tarkista, mikä lähtöpaikan osa erottaa ne. Elias lisää vihkoonsa lähtöaseman, koska lyhyt sarja ei ole tarkoitettu alkamaan täysistä aloitusriveistä. Kumpikin varmistaa eri asian, jota toinen lukija tarvitsee.
Heidän ei tarvitse merkitä voittajaa. He eivät pelanneet ottelua loppuun, vaan palauttivat kolme ennalta annettua puolisiirtoa laudalle. Selvä lopputulos on oikea asema ja itsenäisesti toistettava merkintä. Jos seuraavalla kerralla vaikeaksi osoittautuu jokin toinen lyhenne, he osaavat näyttää viimeisen varman aseman ja kertoa, mikä jää auki. Kerhon opettajalle se on paljon helpompi lähtökohta kuin arvattu siirto.
Kuvat ovat tekoälyllä tehtyä kuvitusta. Kuvien laudat eivät esitä tekstissä annettuja harjoitusasemia.