Ensimmäinen kerta lukukoiran luona voi alkaa yhdestä lauseesta. Lapsen ei tarvitse lukea koko kirjaa, esitellä lukutaitoaan tai silittää koiraa. Valitkaa etukäteen lyhyt, lapselle mieluisa kohta ja selvittäkää, miten käynti alkaa ja päättyy juuri siinä kirjastossa. Sitten voitte sopia, mitä tehdään, jos lapsi haluaa hetken katsella, vaihtaa kirjaa tai lopettaa.
Hyvä valmistautuminen tarkoittaa tässä kolmea asiaa: lapsen omaa valintaa, lyhyttä luettavaa kohtaa ja selvää tapaa kertoa tauon tarpeesta. Lukukoiran ohjaaja huolehtii koirasta ja ohjaa tilanteen käytäntöjä. Lapsi saa keskittyä omaan lukemiseensa ilman tehtävää saada koiraa liikkumaan, katsomaan tai reagoimaan. Tavoitteeksi riittää myönteinen, vapaaehtoinen kohtaaminen, joka voidaan päättää silloin kun se sopii osallistujille.
Kuvat ovat havainnollistavaa kuvitusta. Niissä ei esitetä todellista lasta tai kirjastokäyntiä.
Mitä lukukoiran luona oikeastaan tehdään?
Lukukoira on järjestetyssä toiminnassa mukana oleva koira, jonka läsnä ollessa voidaan lukea ääneen. Mikkelin kaupunginkirjaston ja Kennelliiton yhteistyössä valmisteltu vuoden 2016 laatusuositus kuvaa kirjaston lukukoiratoiminnan tavoitteeksi tilanteen, jossa lukemista voi harjoitella ilman suorituspaineita. Suosituksessa erotetaan myös järjestäjän ja koiran ohjaajan roolit. Se ei tarkoita, että jokaisessa kirjastossa toimittaisiin kaikissa käytännön asioissa samalla tavalla. Tutustukaa kyseisen tapahtuman ohjeisiin.
Lukukoirakäynti ei ole koe. Ohjaaja ei ole paikalla antamassa lukemisesta arvosanaa, eikä koiran tehtävä ole kertoa, menikö sana oikein. Kotona tai koulussa sovitut lukemisen harjoitukset voivat jatkua erillään tästä käynnistä. Kirjastokäynnillä voi olla vain yksi tarkoitus: lapsi lukee hetken omalla tavallaan, jos hän haluaa. Tilanne voi onnistua myös silloin, kun lukija katsoo ensin ympärilleen eikä aloita heti.
Koiran läsnäolo ja koiran koskettaminen eivät kuulu väistämättä samaan käyntiin. Lapsi voi olla kiinnostunut lukemisesta, vaikka ei haluaisi koskea koiraan lainkaan. Hän voi myös haluta valmistautua tilanteeseen, jossa koira on huoneessa mutta omalla paikallaan. Kertokaa toive ohjaajalle ja noudattakaa hänen ohjeitaan. Älkää yrittäkö houkutella eläintä luoksenne tai päättää itse, mihin sen pitäisi asettua. Sovittu etäisyys voi auttaa lasta löytämään lukurauhan, vaikka hän ei tulisi paikalle juuri koiran silittämistä varten.
Kysy kirjastosta tilasta ja rooleista, älä lapsen taitotasosta
Kun luet tapahtuman kuvausta, etsi siitä tieto siitä, kuka ottaa kävijät vastaan ja onko mukana oleva aikuinen samassa tilassa vai lähellä odottamassa. Tapahtuman nimi ei kerro, miten ryhmä tai yksittäinen lukija saapuu huoneeseen. Jos asia on lapselle tärkeä, selvitä se ajoissa. Lapselle voi sanoa: ”En vielä tiedä missä odotan, kysyn sen kirjastolta.” Tämä on parempi kuin lupaus olla vieressä, jos tilan käytäntö on toinen.
Jos haluat kysyä mahdollisuudesta aloittaa lyhyesti, kuvaile toivetta, älä lapsen vaikeuksia. Voit esimerkiksi sanoa: ”Haluaisimme lukea yhden kappaleen ja pitää tarvittaessa tauon. Voiko näin toimia teidän järjestelyssänne?” Kysymyksessä ei tarvitse mainita koulua, aiempia kokemuksia tai arkaluontoista tietoa. Jos lapsella on jokin osallistumiselle välttämätön järjestely, kysy sen toteuttamisesta kirjaston omasta sopivasta kanavasta. Kerro vain se, mikä tilanteen kannalta tarvitaan.
Jos ohjaaja ja saattava aikuinen eivät vielä tunne tehtäviään, sopikaa ne lyhyesti ennen aloitusta. Ohjaaja kertoo tilan ja koiran kanssa toimimisen käytännöistä. Aikuinen voi auttaa lukijaa löytämään mukanaan olevan kirjan tai kertoa ennalta sovitusta taukomerkistä. Lapsen päätös siitä, haluaako hän lukea, jää lapselle. Nämä kolme roolia eivät edellytä, että ohjaaja ratkaisee lukemisen tapaa tai aikuinen ottaa vastuun koiran toiminnasta.
Jos tilanne ei järjesty niin kuin toivoitte, kerro lapselle, mikä kohta selvisi. ”Tässä huoneessa aikuiset odottavat oven ulkopuolella. Voimme valita toisen kerran tai lukea tänään täällä yhdessä.” Tällainen vastaus antaa todellisen vaihtoehdon. Jos aikuinen ei pysty olemaan mukana eikä lapsi halua mennä yksin, käyntiä ei tarvitse yrittää väkisin. Päätös voi olla vaivaton, kun se koskee tilan käytäntöä eikä sitä, millainen lukija lapsi on.
Sopikaa tavoite, jota ei tarvitse ansaita lukemalla enemmän
Kysy lapselta, haluaisiko hän kokeilla lukea koiran läsnä ollessa vai tietää ensin, millainen tilanne on. Vastaukset voivat olla erilaisia. Jos lapsi haluaa ensin nähdä, millainen paikka on, aikuinen voi selvittää, onko se järjestelyn puitteissa mahdollista. Älä kuitenkaan lupaa, että käynnillä saa seurata toisen lapsen vuoroa tai tulla tilaan muuten vain. Pienenkin kokeilun pitää sopia kirjaston ja ohjaajan käytäntöihin.
Päättäkää yhdessä, mikä voisi olla riittävä tavoite: yhden lauseen lukeminen, tutun aukeaman aloittaminen tai lyhyt käynti, jonka aikana lapsi saa itse päättää, lukeeko. Lapsen voi olla helpompi lähteä, kun hän tietää, ettei aikuinen jälkikäteen nosta vaatimusta. Jos sanotte sopivanne yhdestä kappaleesta, älkää muuttako tavoitetta huoneessa kahdeksi sivuksi siksi, että alku näyttää menevän hyvin. Lapsi voi toki itse jatkaa, jos se sopii vuoron kulkuun.
Jos lapsi ei halua mennä sisään, ottakaa vastaus todesta. Voitte kertoa hänelle, että paikalle tuleminen ei velvoita lukemaan. Jos hän haluaa käynnin sijaan katsoa hyllystä kirjaa yhdessä aikuisen kanssa, se on eri toiminta eikä epäonnistunut lukukoirasuoritus. Älä tee valinnasta ehtoa sille, saako lapsi kirjan mukaansa tai pääseekö hän taas kirjastoon. Omasta tahdista kertominen on mahdollinen myönteinen lopputulos sellaisenaan.

Valitkaa kirjasta palanen, ei koko suoritusta
Lapsen omassa kirjassa voi olla tuttu sivu tai uuden kirjan kuvassa jokin kiinnostava kohta. Valitkaa sellainen, jonka lukeminen tuntuu hänestä mielekkäältä. Pitemmän kirjan keskeltä voi ottaa katkelman, jos lapsi tietää, mistä kohtaa haluaa aloittaa. Ei haittaa, ettei koiran kuullen käydä läpi koko juonta. Lukukoirakäynnin kannalta tärkeämpää on, että lapsi löytää oman kohdan ilman kiirettä.
Tarkistakaa kirjasta rauhassa, missä katkelma päättyy. Jos pitempi sivu näyttää lapsesta raskaalta, voitte valita vain yhden kappaleen tai lyhyen vuoropuhelun. Kirjanmerkki voi osoittaa sopivan aukeaman niin, ettei suuresta kirjasta tarvitse etsiä sivua muiden odottaessa. Lapsi voi vaihtaa kohtaan, jonka löytää helpommin, jos se tuntuu käynnillä sopivammalta. Valinta on häntä varten, ei merkki siitä, minkä tasoinen lukija hän on.
Jos kirjassa on vaikea sana, älkää poistako kirjaa automaattisesti vaihtoehdoista. Sopikaa mieluummin, mitä tehdään, jos juuri se kohta tulee vastaan. Lapsi voi kysyä sanasta, palata aiempaan lauseeseen tai jättää kappaleen siihen. Aikuisen ei kannata keskeyttää jokaisen tauon kohdalla arvaten, että sana oli liian vaikea. Hetken hiljaisuus voi kuulua siihen, miten lapsi jäsentää tekstiä. Jos hän pyytää apua, vastatkaa siihen, mitä hän pyysi, älkää koko sivun puolesta.
Toinen kirja voi olla mukana varalla, mutta älkää muuttako sitä varakirjasta varasuoritukseksi. Jos lapsi haluaa vaihtaa kuvakirjaan tai jäädä ensimmäiseen valintaan, päätös voi riittää. Jos aikaa on vähän, ei ole tarpeen näyttää tai lukea kumpaakin kirjaa. Parempi lopputulos voi olla se, että lapsi sai valitsemansa otteen luettua eikä joutunut samalla huolehtimaan kasasta muita vaihtoehtoja.
Kun valittua kirjaa ei löydykään hyllystä
Jos aiotte lainata kirjan vasta ennen lukukoirakäyntiä, varatkaa aikaa valintaan tai ottakaa mukaan tuttu kirja kotoa, jos se sopii kirjaston käytäntöön. Tavoitteena ei ole löytää juuri uusin tai näyttävin kirja. Jos toivottu kirja on lainassa, etsikää samaan tehtävään sopiva kohta: lyhyt sivu, jonka lapsi tunnistaa ja jonka hän haluaa lukea. Lapsi voi valita vaihtoehdon kuvasta tai aiheen perusteella ilman, että aikuinen valitsee vaikeusastetta hänen puolestaan.
Hyvä varavaihtoehto on sellainen, jonka löydätte helposti myös myöhemmin. Jos valitsette kirjaston kirjasta kohdan odotellessa, käyttäkää irtonaista kirjanmerkkiä tai muistakaa sivunumero. Älkää merkitkö kirjaston kirjaan kohtaa pysyvästi. Jos tuttu lukukohta on jo mukana toisessa kirjassa, ei ole pakko avata kokonaan uutta. Joillakin lapsilla toimii parhaiten sama aloitus kuin kotona, toisille uuden kuvan katsominen on mukava osa käyntiä. Lasta voi pyytää valitsemaan näiden välillä ilman, että kummassakaan tarvitsee lukea koko sivua.
Jos käytätte tekstiä omalta laitteelta, kysykää ensin, voiko sitä käyttää juuri siinä tilassa. Näytön avaaminen tai sivun vierittäminen voi viedä arvaamattomasti aikaa, jos näkyviin tuleekin toinen sivu. Valitkaa kohta valmiiksi tai pitäkää käsillä sellainen kirja, jonka voi avata yhdellä liikkeellä. Jos virta loppuu, se ei tarkoita, että lapsen pitää lukea mitä tahansa tilalle. Hän saa valita, haluaako avata varakirjan vai päättää käynnin ilman lukemista.
Kun valinta vaihtuu juuri ennen vuoroa, kertokaa muutos kerralla ohjaajalle vain tarvittaessa. Kaksi eri kirjaa eivät muuta sovittua taukomerkkiä, eikä paikan vaihtuminen muuta lapsen oikeutta lopettaa. Pidä siis valmistelu helposti muutettavana: kirjanmerkki on apuväline, ei lupaus siitä, millä sivulla kaikkien on pysyttävä.
Valitkaa tarvittaessa toinen kieli tai toisenlainen teksti
Jos kotona luetaan useampaa kieltä, valitkaa ensin se kirja, jonka lapsi haluaa avata. Hän voi mieluummin lukea lyhyen katkelman tutuimmalla kielellään kuin vaihtaa vaikeampaan vain siksi, että tapahtumasta kerrotaan suomeksi. Kysykää tarvittaessa ohjaajalta, miten juuri sillä käynnillä voidaan toimia. Älkää luvattako lapselle, että kaikki kielen vaihtamiseen liittyvät toiveet onnistuvat automaattisesti. Vaihtoehto voi silti olla mahdollinen, vaikka ohjaaja ei itse lukisi kyseistä kieltä.
Lukeminen ei myöskään aina tarkoita yhtenäistä kertomusta alusta loppuun. Kuvakirjan puhekupla, lyhyt runo tai tutun tietokirjan yksi kuvateksti voi olla lapsen kannalta kiinnostavampi kuin pitkä juonellinen sivu. Valinta kannattaa tehdä sisällön eikä aikuisten silmissä sopivan vaikeustason perusteella. Jos kaksi vaihtoehtoa kiinnostaa, kysy kummasta lapsi haluaisi aloittaa eikä sitä, kumman hän varmasti osaa. Valinta voidaan vaihtaa ennen käyntiä ilman, että ensimmäisestä kirjasta tulee väärä.
Jos kirjassa on runsaasti kuvia, sopikaa voiko lapsi välillä katsoa tai kertoa kuvasta sen sijaan, että aikuinen ohjaa häntä heti eteenpäin tekstissä. Tarkista käytäntö ohjaajalta, jos toiminnan kuvaus on epäselvä. Lapsen ei tarvitse selittää, miksi kuvasta kertominen voi tuntua luontevammalta kuin seuraavan kappaleen lukeminen. Jos hetki on järjestäjän mukaan tarkoitettu vain ääneen lukemiseen, kuvista voi silti jutella toisessa paikassa käynnin jälkeen. Kummassakaan tilanteessa ei tarvitse osoittaa omaa taitotasoaan.
Jos lapsi valitsee kirjan, jonka aikuisen mielestä voisi jo lukea omin päin, anna valinnan silti olla lapsen. Tutun otteen valitseminen voi olla keino vähentää keskittymistä siihen, missä kohdassa ollaan tai miten uusi juoni etenee. Jos taas lapsi haluaa vieraan tekstin, voitte valita siitä yhden löydettävän kohdan. Valinta ei ole arvio siitä, mitä hänen pitäisi kotona seuraavaksi osata. Se palvelee vain tätä käyntiä.
Sopikaa etukäteen, auttaako aikuinen vai odottaako
Jos lukija haluaa apua vaikeaan sanaan, eri lapset voivat tarkoittaa avulla eri asioita. Yksi pyytää aikuista sanomaan sanan, toinen haluaa kuulla vain lauseen alun uudelleen ja kolmas haluaa lisää aikaa. Voitte sopia sanasta tai kysymyksestä, jolla lapsi pyytää juuri itselleen sopivaa apua. Jos hän ei pyydä, aikuinen voi odottaa. Näin aikuisen aktiivisuus ei vie lapselta mahdollisuutta jatkaa omin sanoin, vaikka lukeminen pysähtyisi hetkeksi.
Jos lukeminen alkaa hiljaisella äänellä, älä päätä heti, että lapsen on puhuttava kovempaa. Käykää ensin ohjaajan kanssa läpi, miten tilanteessa voi lukea ja missä voi istua. Lukemisen ei tarvitse olla esiintymistä koko huoneelle. Koiran tarkka katseen suunta ei kerro, kuuliko se sanat tai onnistuiko lukeminen. Lapsen tehtävä ei ole saada koiraa seuraamaan jokaista lausetta. Käynnin aikana voidaan pitää tavallinen, rauhallinen lukutahti.
Jos mukana on sisaruksia, tee suunnitelma myös sille, kuka odottaa ja missä. Älä pyydä toista lasta lukemaan vuorossa olevan puolesta, ellei siitä ole sovittu ja se sovi käynnin järjestelyyn. Odottavalle lapselle voi olla oma kirja tai muun aikuisen kanssa sovittu paikka. Ryhmässä jokaisen ei tarvitse tehdä samaa asiaa vuorollaan. Jos samaan käyntiin liittyy useampi lapsi, selvittäkää järjestäjän ohjeet ja antakaa jokaiselle mahdollisuus vastata itse, haluaako hän osallistua.

Sopikaa tauon merkki, jota kaikki ymmärtävät
Taukoa varten ei tarvitse osata selittää etukäteen syytä. Sopikaa helppo lause, kuten ”pidetään tauko” tai ”tähän asti riittää”. Kertokaa se tarvittaessa ohjaajalle ennen lukemista. Jos lapsi ei halua puhua, hän voi esimerkiksi sulkea kirjan ja katsoa aikuista, jos juuri siitä on sovittu. Ohjaajan on helpompi ymmärtää tilanne, kun sovitte yhden merkin, jota kaikki odottavat. Aikuisen tehtävä ei ole tulkita jokaisen katseen merkitystä kesken lukemisen.
Tauko voi olla hetki, jonka jälkeen jatketaan, tai sillä voi päättää käynnin. Kysy kerran, haluaako lapsi jatkaa vai lopettaa, ja kunnioita vastausta. Samaa kysymystä ei tarvitse esittää uudelleen eri tavalla toivoen toista päätöstä. Jos lapsi haluaa vaihtaa paikkaa tai istua kauempana, keskustele ohjaajan kanssa siitä, mitä tilassa voidaan muuttaa. Älä siirrä koiraa tai venytä käyntiä ilman ohjaajan neuvoa.
Kun koiran ohjaaja pyytää taukoa tai käynti päättyy hänen ohjeestaan, lapsi ei ole tehnyt mitään väärää. Asiasta voi puhua samalla tavalla kuin mistä tahansa yhteisen hetken päättymisestä. Lapsen ei tarvitse saada lausetta väkisin valmiiksi eikä tulkita koiran käytöstä itse. Jos kohta jäi kesken, kirjanmerkki voi pitää sen tallessa tavallista kotilukemista varten. Käynnin tarkoitus ei ole mitata keskeytysten määrää.
Jos tilanne muuttuu silloinkin, kun kaikki on sovittu
Paikan päällä saattaa käydä ilmi, että lukukoirakäynti järjestetään toisessa huoneessa kuin odotitte. Lapsi voi nähdä tilassa jotakin, mitä ei ollut kuvauksessa, ja haluta miettiä päätöstään uudelleen. Älä käytä aikaisempaa suostumusta väittelynä. Kysy, mikä hänelle on nyt tärkeää: haluaako hän ensin kuulla ohjaajan kuvauksen, istua eri paikkaan vai päättää käynnin. Jos toivottu vaihtoehto ei ole käytettävissä, kerro se rehellisesti.
Voi myös olla, että lapsi sulkee kirjan, vaikka ennalta sovitun taukomerkin ajateltiin tulevan vasta myöhemmin. Älkää tehkö merkistä palkintoa, jonka saa vasta tietyn kappaleen jälkeen. Siirtykää rauhallisesti taukoon. Jos lapsi on valmis jatkamaan uudesta kohdasta ja ohjaaja sanoo, että aikaa on, antakaa hänen valita uusi kohta. Jos tauon tarkoitus oli lopettaa, palatkaa kirjaan vasta jossakin toisessa tilanteessa. Läsnä oleva koiranohjaaja määrää oman käynnin rajat myös, jos hänen täytyy päättää käynti ennen suunniteltua.
Jos vuoro peruuntuu eikä lapsi tapaa koiraa, voitte halutessanne pitää valitun tekstin tavallista lukemista varten. Kerro kuitenkin, ettei kotona lukeminen ole korvaava suoritus, jonka lapsi on velkaa peruuntuneesta käynnistä. Toisella kerralla hän voi valita saman katkelman, muun kirjan tai jättää lukukoiratoiminnan väliin. Tässäkin tilanteessa onnistunut valmistautuminen on tuonut teille selkeän valinnan, vaikka käynti ei toteutunut alkuperäisellä tavalla.
Mallitapaus: Salla vaihtoi sivua ja päätti itse lopetuksesta
Kuvitellaan, että Salla on lähdössä kirjastoon aikuisen kanssa. Hän haluaa lukea koiran läsnä ollessa, mutta ei halua mennä lähelle koiraa. Hän valitsee kotoa kuvakirjan, joka on hänelle tuttu. Ensin hän näyttää koko aukeamaa, mutta tarkemmin katsoessa hän valitsee vain toisen sivun ensimmäisen kappaleen. He laittavat väliin kirjanmerkin. Aikuinen kysyy, mikä yksinkertainen merkki tarkoittaisi Sallalle taukoa. Salla valitsee kirjan sulkemisen.
Kirjastossa ohjaaja kertoo, missä koira ja lukija voivat olla. Salla haluaa istua tuolille vähän kauemmas kuin ensin ajatteli. Ohjaaja kertoo, että käytettävissä on toinen tuoli, jolta kirjaa voi lukea. Aikuinen kertoo kirjan sulkemista koskevasta toiveesta. Salla ei joudu selittämään julkisesti, miksi haluaa etäisyyttä. He aloittavat vasta, kun Salla on valinnut paikan ja avannut kirjan itse.
Salla lukee ensimmäisen virkkeen. Seuraava kohta tuntuu hänestä hankalalta, joten hän merkitsee sen kotia varten ja pyytää lukea samalla aukeamalla olevan lyhyemmän osuuden. Ohjaaja vahvistaa, että vaihtoehto sopii jäljellä olevaan hetkeen. Aikuinen ei lue kappaletta hänen puolestaan eikä laske pysähdysten määrää. Kun lyhyt kohta on luettu loppuun, Salla sulkee kirjan. Aikuinen kysyy kerran, onko tämä tältä kerralta riittävä. Salla vastaa myöntävästi, ja käynti päättyy.
Kotona Salla kertoo, että hän mielellään avaisi saman kirjan vielä yhdessä. Hän ei päättänyt uutta lukukoirakäyntiä eikä aikuisen tarvitse pyytää häntä päättämään siitä heti. Tällä kertaa sovittu tavoite täyttyi: hän valitsi oman katkelman, luki sen ääneen ja käytti mahdollisuutta päättää käynti. Salla ja käynti ovat kuvitteellisia. Esimerkki ei kerro, miten kukaan toinen lapsi kokee tilanteen tai miten lukutaito kehittyy.
Kerro lukukoirasta lapselle ennakkoon lyhyesti
Voitte harjoitella yhden kuvauksen kotona: ”Kirjastossa on koira ja sen ohjaaja. Voit istua omalle paikallesi ja lukea niin vähän kuin haluat. Jos suljet kirjan, pidämme tauon tai lähdemme.” Lauseessa kannattaa käyttää vain sellaista käytäntöä, josta tiedätte sen sopivan juuri siihen tilanteeseen. Jos ette tiedä, kysykää paikan päällä ennen kuin kerrotte sen lapselle varmana. Lapsen on helpompi nojata muutamaan toteutuvaan asiaan kuin pitkään luetteloon varmoja tapahtumia, jotka voivat vielä muuttua.
Jos asiasta kysytään myöhemmin, lapsi saa kertoa siitä omilla sanoillaan tai olla kertomatta. Älä päättele käynnin onnistumista sen perusteella, haluaako hän esitellä kokemustaan muille. Havainto voi olla pieni: hän tiesi, miten pyytää taukoa, tai löysi kirjasta oikean sivun itse. Sitä voi hyödyntää seuraavassa yhteisessä lukuhetkessä ilman, että toiminnalle annetaan terapeuttista tavoitetta tai lapsesta tehdään esimerkki muille.
Pidä lopetus yhtä kevyenä kuin aloitus
Lähtiessä voit kertoa lapselle, mitä näit käynnin tapahtumissa ilman, että annat arvosanaa: ”Valitsit lyhyemmän kohdan ja kerroit, milloin riitti.” Jos lapsi haluaa puhua koirasta, kuuntele. Jos hän haluaa vain palauttaa tai lainata kirjan, voitte hoitaa sen. Käynnistä ei tarvitse tehdä kertomusta muille lapsille tai aikuisille. Älä jaa kuvia, nimiä tai yksityisiä tietoja ilman asianmukaista lupaa.
Jos lapsi ei lukenut mitään, voit kysyä rauhallisesti, jäikö hänelle jokin kysymys seuraavaa kirjastokäyntiä varten. Yksi kysymys riittää. Jos vastaus on, ettei hän halua palata lukukoiran luo, samaa lukemisen mahdollisuutta voidaan tarjota toisella tavalla ilman koiraa. Tämä ei ole arvio hänen kyvyistään. Jos käynti jäi kesken ohjaajan päätöksestä, voitte sanoa, että hetki päättyi siihen ja kirjan sivu jää seuraavaan kertaan, mikäli lapsi itse haluaa.
Seuraavaa käyntiä ajatellen muistakaa vain se, mistä oli hyötyä: tuttu kohta, omaa lukemista varten valittu paikka tai toimiva tauon merkki. Näillä tiedoilla voi valmistautua uuteen kertaan ilman arviointilomaketta. Jos haluatte kokeilla uudestaan, tarkistakaa ensin nykyisen järjestäjän käytäntö. Lyhyt, vapaaehtoinen kohtaaminen voi pysyä lyhyenä myös toisella kerralla.